Avoin kirje apulaispormestari Anni Sinnemäelle ja Pia Pakariselle 

HELVARY kiinnitti huomiota viime viikon uutisointiin koskien Puotilan ala-asteen sisäilmaongelmien tiedottamisesta. Niin koulun oppilaiden vanhemmat kuin koulun opettajatkin ovat olleet asiasta yhteydessä HELVARYyn. 

Hämmennystä on herättänyt jälleen kerran kaupungin tiedottamisen puuttuminen ja hitaus. Kuntokartoitus, jonka yhteydessä koulurakennuksen homelöydökset tehtiin, aloitettiin jo vuonna 2016 ja vanhempia sekä opettajia tiedotettiin asiasta vasta viime viikolla. Helsingin kaupunki on tehnyt koululla korjauksia jo helmikuussa tiedottamatta siitäkään koulun oppilaiden vanhempia. 

HELVARYn mielestä sisäilmaongelmien kohdalla on äärimmäisen tärkeää jakaa välittömästi kaikki tärkeä tieto koulun henkilökunnalle ja oppilaiden vanhemmille. Erityisesti tämä on tärkeää, jos saadaan edes viitteitä, saati sitten näyttöä olemassaolevista sisäilmaongelmista.

HELVARY katsoo, että Puotilan ala-asteen kohdalla ei ole toteutunut Helsingin kaupungin strategiassakin todettu avoin, läpinäkyvä viestintä ja hyvä hallinto. Kaupunkilaisten luottamusta tiedotustapa ei ainakaan lisää. Ei ole ihme, että asiat kriisiytyvät ja yhteistyö on kitkaista, jos prosessit käynnistyvät niin, että vanhemmat ymmärtävät asioita pimitetyn heiltä jo pitkään. HELVARY haluaakin julkisesti kysyä, miksi Puotilan ala-asteen koulun sisäilmaongelmiin puututaan vasta nyt, vaikka ne löydettiin noin puolitoista vuotta sitten?

HELVARY kysyy lisäksi milloin koulu-ja päiväkotirakennusten sisäilmaongelmiin liittyviä toimintatapoja aiotaan selkeyttää? HELVARY toivoo paljon lisää avoimuutta tiedotuskulttuuriin sekä sitä, että vanhemmat huomioidaan yhteistyökumppaneina sisäilmaan liittyvissä ongelmatilanteissa. Vanhempia tulisi kuunnella ja ottaa heidät mukaan ongelmakoulujen/päuväkotien sisäilmatyöryhmien toimintaan. HELVARYllä itsellään tulisi, Helsingin strategian mukaisesti ja läpinäkyvien toimintamallien kehittämiseksi, olla edustus Kaskon toimialakohtaisessa sisäilmaryhmässä. 

Ystävällisesti ja yhteistyöhengessä, 

HELVARYn sisäilmaryhmä
Erja Aalto

Varhennettu A1-kielen opetus Helsingissä

Helsinkiläiset koulut ovat varhentamassa A1-kielen opiskelua kaikissa kouluissa. HELVARY on käynyt paljon keskusteluja kasvatuksen ja koulutuksen toimialan johdon, jäsenyhdistystensä , johtokuntien ja yksittäisten helsinkiläisten vanhempien kanssa. HELVARYn mielestä on upeaa, että Helsinki on päättänyt varhentaa A1-kielen opetuksen aloittamista – monet tutkimustulokset osoittavat, että varhennettu opetus mahdollistaa oppimisen herkkyysvaiheen hyödyntämisen, mutta tuo samalla myös lisää aikaa saavuttaa tavoitellut kielen taidot niille oppilaille, joille kielen oppiminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Kuntalaisten ja johtokuntien kuuleminen on myös lähtökohtaisesti erinomainen asia.

Aikataulu tässä tärkeässä asiassa on kuitenkin äärimmäisen tiukka. Koulujen johtokunnat ovat lausuntopyynnön osalta suuren haasteen edessä, sillä tarkempia tietoja siitä, millaisia ratkaisuja A1-kielen opetuksen osalta on ajateltu tehtävän, ei ole juurikaan saatu. HELVARY on huolissaan seuraavista asioista muutokseen liittyen:

Millä tavalla kaupunkitasoinen yhdenvertaisuus toteutuu kielivalikoimassa? Jos koulujen johtokunnat, joiden tehtävä on lähtökohtaisesti ajatella oman koulun etua, tekevät itsenäisesti esitykset opetuskielistä, millä tavalla varmistetaan, että jokaiseen helsinkiläiseen osoitteeseen syntyneillä lapsilla on edes jotakuinkin samankaltainen valinnanmahdollisuus kieliopintojen suhteen?

A1-kielen ensisijaisuus oppilaaksioton perusteissa ratkoo asiaa hiukan. Rehtoreilla on mahdollisuus ottaa kouluun oppilaaksi lapsi, joka haluaa opiskella koulussa A1-kielenä opetettavaa kieltä. Tämä on kuitenkin mahdollista vain siinä tapauksessa, että koulussa on tilaa. Kaskon viranomaiset ovat asettaneet kouluille enimmäisoppilasmäärät, joiden sisällä oppilaaksioton tulee tapahtua. Ne ovat usein sen verran tiukat, että kaikille halukkaille eivät kaikki kieliopinnot välttämättä aukea.

Toinen oppilaaksiottoon liittyvä huoli on sisarusperiaate ja sen toteutuminen, kun kielestä on tehty ensisijainen oppilaaksioton peruste. Joutuvatko sisarukset joillakin alueilla eri kouluihin, elleivät he tee samoja kielivalintoja harvinaisten kielten osalta? Entä alueilla, joilla on aikaisemmin ollut ns. laajennettu oppilaaksiottoalue? On todennäköistä, että useamman perheen kohdalla käy niin, että eri ikäisille sisaruksille osoitetaan eri lähikoulu, vaikka perhe ei olisi muuttanut mihinkään. Sisarukset mahtuvat näissä tapauksissa samaan kouluun, mikäli koulussa on tilaa vielä sinne kielen perusteellakin halunneiden lasten tehtyä kouluvalintansa.

Tämän lisäksi HELVARYssa ollaan huolissaan siitä, riittääkö uudistuksen toteuttamiseen päteviä opettajia. A1-kielen opetus edellyttää kieltenopettajan kelpoisuuden omaavia opettajia - joko aineenopettajia tai kaksoiskelpoisia luokanopettajia. Olisi parasta, jos kieltenopetus tapahtuisi aineenopettajien ammattitaidolla, kuitenkin siten, että opettajat hallitsevat myös alkuopetuksen pedagogiikan. Riittävätkö koulutetut opettajat kaikkien alueiden tarpeisiin? Miten varmistetaan se, että A1-kielen opetus toteutetaan pätevällä ja kelpoisella opettajaresurssilla?

Neljänneksi HELVARY huolehtii siitä, mitä tapahtuu A2-kielelle. Tällä hetkellä on erittäin epäselvää, ollaanko A2-kielen opetusta varhentamassa kolmannella luokalla alkavaksi. Tällä lienee paljonkin vaikutusta siihen, haluavatko vanhemmat valita lapselleen harvinaisen A1-kielen. On eri asia, saako harvinaisen A1-kielen valinnut lapsi englanninopetusta alakoulussa 4 vuotta (luokat 3-6) vai 3 vuotta (luokat 4-6). Mikäli vanhemmat valitsevat aloittavaksi kieleksi englannin, on yhtä lailla tärkeää tietää, mitä muita kieliä koulussa tullaan opettamaan. Myös johtokuntien työskentely olisi helpompaa ja rationaalisempaa, jos koulun kieliohjelmaa voitaisiin ajatella kokonaisuutena palasten sijasta.

Varmista koulusi johtokunnan huoltajien edustajilta, ovatko he huomioineet esitystä tehdessään kaikki nämä huolet. Keskusteluun voi nostaa myös tämän hetken ykkösluokkalaiset – he jäävät tavallaan väliinputoajiksi uudistuksessa. Yhden vuoden ajan vuonna 2010 syntyneet ovat ainoat helsinkiläiset koululaiset, jotka eivät opiskele mitään vierasta kieltä.